sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tummat kaunottaret

Lattiasta aina kattoon asti

Tiedämme millä nimellä kutsut näitä, mutta me kutsumme heitä turisteiksi.
Perjantaina yllätimme itse itsemme, ja suoritimme spontaanin kyykkyyn-alas-kyykkyyn-alas -harjoituksen olohuoneessa, eli maalasimme olohuoneen seinät valkoisiksi. Tämän seurauksena turisti-seinäkin muuttui täysin toisenlaiseksi; musta-valkoisuuden vastakohtaisuus toimii paremmin kuin itse olisi osattu arvatakaan.
Tästä siis puolestaan innoitus tämän kertaiseen blogi-postaukseen.

Nämä pääosin kipsistä valmistetut tummat hahmot olivat suosittuja sisustuselementtejä 50-60-luvuilla. Harvalla suomalaisella siihen aikaan oli mahdollisuuksia matkustella kaukomaille samoin kuin  nykyisin, joten siksipä näitä eksoottisia "matkamuistoja" saikin tilaamalla Anttilan postimyyntiluettelosta. Kuinka kätevää!
On jotenkin hauska huomata että vielä 50-60 vuotta jälkeenpäinkin pystyy toteamaan mitkä muutamat naamat ovat olleet niitä yleisimpiä malleja, päätellen siitä että niitä tulee esim kirppareilla useimmin vastaan.

Alumiinista ja pronssista valettujakin on jonkin verran tullut vastaan, vaikkakin ne ovat harvemmassa.

Halusin kerätä näistä isomman kokonaisuuden takan viereen. Tunnustan, että olen keräilyssä kaikki tai ei mitään-tyyppinen. Siitä huolimatta tai juuri siksi turistiseinästämme tulikin varsin toimiva. Minua näissä kiehtoo kasvojen erilaiset ilmeet. On keimailevaa, ujoa, alistuvaa, hymyilevää, tuimaa ja mietteliästä.
Katsokaapas.


Available in 3-D!

Tuntuu, kuin joku katselisi..

Vahvasti feminiininen joukkio on tämä kokoelma, tässä kuitenkin pronssipoika.

Tuima (huomioi punk-henkinen nenärengas!)

Tämä on melko ehdotteleva.

Klingon-tyyppinen otsa tällä kaverilla joka katsoo coolisti tyhjyyteen.

Tämä on jotenkin surullinen...

Yleensä näillä roikkuu korut korvissa.

Muunmuassa tätä mallia sai tilattua Anttilasta.

Tuulitunneli-tyyppinen frisyyri!

Iltaisin nämä heräävät eloon. Lamppu muodostaa huiman heijastuksen.
Keihästään pitelevä mies (no toihan oli oikeestaan aika hauska lause... ) piti ripustaa ylimmäksi; olkapään korkeudella se jäisi kuitenkin jonkun hihaan kiinni ja putoaisi alas kuin Andy McCoy parvekkeelta. (Minkä me siis emme tietenkään halua tapahtuvan. Ei tälle kipsihahmolle eikä sille Andyllekään.)

Tässä ne turistit lämmittelevät takan äärellä.

(Ennenkuin ehdit kysyä, niin vastaamme jo; Tip-Top -tekstinen laatta on vanha silkkipainon tms laatta jolla on tehty kuvan punaiset värit. Tämän parina on siis ollut myös mustat ääriviivat omaava laatta.
Ai miksi se on tuossa? No pitäähän joka kodissa olla jotain mihin voi varpaansa potkaista. Siten saa veren kiertämään ja sehän se lämmittää kivasti kylminä talvi-iltoina.)

1 kommentti:

  1. Upea! Hieno tunnelma. Palaan tähän blogiin :) T: Anniina

    VastaaPoista