Tukka hyvin, kaikki hyvin?

Tottahan toki, sehän on päivänselvää! 

Kampauksen tekoon tarvitaankin jos jonkinmoista pientä vermettä ja niksiä. Tässäpä muutama:

Somat pinnipakkaukset 50-luvulta.

Hiusverkko on Ameriikan tuliainen ystävältä.
Kaunis hiussolki on 20-luvulta, sen takana on kaiverrus: "Muistoksi Auli-Siskolta -28."

 40-luvun hiussoljet myyntipakkauksessa.

Lisää 40-luvun hiusvehkeilyä. Ruskeat "timanttikammat" ovat kaupalle saapuneissa pakkauksissa. Kampoja paketissa oli yhteensä 10 paria.

Tässä sievässä (60-70-luvun) saippuakotelossa säilyy hyvin käytössä olevat pinnit. Vierellä luultavasti saman sarjan pieni taskupeili.

Tälläista pientä ja somaa kampauksiin liittyvää tilpehööriä tällä kertaa. Nähtäväksi jää uskaltaudunko joskus esittelemään teille jonkin kampauksenkin...

Tummat kaunottaret

Lattiasta aina kattoon asti

Tiedämme millä nimellä kutsut näitä, mutta me kutsumme heitä turisteiksi.
Perjantaina yllätimme itse itsemme, ja suoritimme spontaanin kyykkyyn-alas-kyykkyyn-alas -harjoituksen olohuoneessa, eli maalasimme olohuoneen seinät valkoisiksi. Tämän seurauksena turisti-seinäkin muuttui täysin toisenlaiseksi; musta-valkoisuuden vastakohtaisuus toimii paremmin kuin itse olisi osattu arvatakaan.
Tästä siis puolestaan innoitus tämän kertaiseen blogi-postaukseen.

Nämä pääosin kipsistä valmistetut tummat hahmot olivat suosittuja sisustuselementtejä 50-60-luvuilla. Harvalla suomalaisella siihen aikaan oli mahdollisuuksia matkustella kaukomaille samoin kuin  nykyisin, joten siksipä näitä eksoottisia "matkamuistoja" saikin tilaamalla Anttilan postimyyntiluettelosta. Kuinka kätevää!
On jotenkin hauska huomata että vielä 50-60 vuotta jälkeenpäinkin pystyy toteamaan mitkä muutamat naamat ovat olleet niitä yleisimpiä malleja, päätellen siitä että niitä tulee esim kirppareilla useimmin vastaan.

Alumiinista ja pronssista valettujakin on jonkin verran tullut vastaan, vaikkakin ne ovat harvemmassa.

Halusin kerätä näistä isomman kokonaisuuden takan viereen. Tunnustan, että olen keräilyssä kaikki tai ei mitään-tyyppinen. Siitä huolimatta tai juuri siksi turistiseinästämme tulikin varsin toimiva. Minua näissä kiehtoo kasvojen erilaiset ilmeet. On keimailevaa, ujoa, alistuvaa, hymyilevää, tuimaa ja mietteliästä.
Katsokaapas.

Available in 3-D!

Tuntuu, kuin joku katselisi..

Vahvasti feminiininen joukkio on tämä kokoelma, tässä kuitenkin pronssipoika.

Tuima (huomioi punk-henkinen nenärengas!)

Tämä on melko ehdotteleva.

Klingon-tyyppinen otsa tällä kaverilla joka katsoo coolisti tyhjyyteen.

Tämä on jotenkin surullinen...

Yleensä näillä roikkuu korut korvissa.

Muunmuassa tätä mallia sai tilattua Anttilasta.

Tuulitunneli-tyyppinen frisyyri!

Iltaisin nämä heräävät eloon. Lamppu muodostaa huiman heijastuksen.
Keihästään pitelevä mies (no toihan oli oikeestaan aika hauska lause... ) piti ripustaa ylimmäksi; olkapään korkeudella se jäisi kuitenkin jonkun hihaan kiinni ja putoaisi alas kuin Andy McCoy parvekkeelta. (Minkä me siis emme tietenkään halua tapahtuvan. Ei tälle kipsihahmolle eikä sille Andyllekään.)

Tässä ne turistit lämmittelevät takan äärellä.

(Ennenkuin ehdit kysyä, niin vastaamme jo; Tip-Top -tekstinen laatta on vanha silkkipainon tms laatta jolla on tehty kuvan punaiset värit. Tämän parina on siis ollut myös mustat ääriviivat omaava laatta.
Ai miksi se on tuossa? No pitäähän joka kodissa olla jotain mihin voi varpaansa potkaista. Siten saa veren kiertämään ja sehän se lämmittää kivasti kylminä talvi-iltoina.)

Elokuvalamppu

Valaisimia löytyy maailmasta joka lähtöön. Nämä tämmöiset "movielamput" olivat varmaankin oman aikansa haitekkia. Näissä lampun tuoma lämpö pyörittää kuvakuoren sisällä olevaa kuvioitua varjostinta. Kerrassaan hypnoottista katseltavaa.

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen talvimaisemassa. Tämä on oma suosikkini.

Takan loiste tuo tunnelmaa ja valaisee koko huoneen. (huomatkaa kissa!)

Metsä palaa! 

Kurkistus lampun sisälle. Lampun lämpö pyörittää piikin päässä keikkuvaa kuviovarjostinta. Täytyypä ostaa jemmaan hehkulamppuja.

Ihanat turhakkeet

Nämä Nannyn Stillin luultavasti 70-luvulla suunnittelemat hetiketit ovat niin hienoja! Itselleni ainakin tuli "kerää koko sarja"-pakkomielle. Harmittavaisen näistä ihanuuksista tekee se, ettei näitä tohdi käyttää.. 

Tuoteselosteesta löytyy hyviä neuvoja mm siitä, kuinka kauan sienet, marjat,  lihat säilyvät pakkasessa.

Tunnelmatarrat:
"Joulu alkaa pienistä asioista. Se alkaa myös tunnelmatarrasta. Osta ja merkitse joulutunnelmaa kaikkeen, mitä ikinä joulun alla tarraatkin. -Lahjapakettien merkitsemiseen. -Pakastuskäyttöön: jouluruokien ja -leivonnaistenmerkitsemiseen."

Marjat ja omena

Sienet, kasvikset, liha ja leivonnaiset

Kasvikset

Näitä on ollut myynnissä myös yhtä lajia/arkki.

Ah, ihanat turhakkeeni.

Leluhuone

Tässä tämä meidän flipperi-huone iltavalaistuksessa.
Jätskitötteröönkin syttyy valo vaikkei se tässä olekaan päällä. Se on nostettu roskalavalta kuin myös neon-putkesta taivutettu G-kirjain. Flipperi -joka joskus on toiminut asekaappinakin- on omin pikkukätösin kunnostettu pelikuntoon. Vanhoja leluja on keräilty sieltä täältä, yksi kerrallaan. Lelut ovat lähinnä 50-60 -luvulta, myös joitakin 70-lukulaisia on kertynyt.

Sirkus-leijona joka pyörittää päätään ja haukkaa palloa! Toimii paristolla ja sisältää vain yhden moottorin joka kuitenkin pyörittää useampaa ratasta joista lähtee tankoja, vipuja ja rattaita niin paljon että leijona pää kääntyy, suu aukeaa ja ääntäkin se pitää!

Ei oo säästöpossu, vaan säästö-ruumisarkku! Luurangon päällä kuuluisi olla peitto, mutta tästä näkee paremmin mikä on homman nimi; Ensin viritetään vieteri, sitten laitetaan kolikko arkun päälle. Peiton alta tulee ooky-spooky käsi joka tarttuu kolikkoon ja vetää sen arkun sisälle talteen. Huu...hu-huu...!

Vinkki-lelut olivat 50-60-luvulla hyvinkin villitys, meidän päiviin ja nurkkiin on jäänyt muutama esimerkki eri kokoisia versioita. Melko isot lävistykset korvissa...

Näiden takana peltinen viidakkorumpu samasta aiheesta.

Onko mitään muuta niin kekseliästä kuin peltilelun suunnittelijan innokas mieli?! 

Pikku-karhu haluaisi sätkytellen pois parturi-tuolista ja isompi karhu pyörittää päätään... ja jatkaa leikkaamista. Sakset ja kampa liikkuvat. Uskomattoman hauskaa katsottavaa!

Coca Cola -teemainen irtopää! 

Näitä näkee myytävän uskomattomiin hintoihin vanhoina esineina, joita ne ei kuitenkaan aina ole. Tälläisestä ei siis kannata maksaa satasia...

Vasemman reunan Buick ei ole koottava pienoismalli eikä peltilelu, vaan myynninedistyksellinen lahjus mahdolliselle auton ostajalle vuonna 1957. Alunperin vain puna-musta kiiltävin puskurein, myöhemmin tuttu pienoismalli-harrastaja korosti listoituksia pyynnöstäni Bare Metal Foil'illa. Toinen punainen ajokki on peltinen, ja toistaa osapuilleen '59-'60 Buickin muotoja. Keskellä Greyhound-bussi joka on ollut meillä jo kymmenen vuoden ajan.

Taustalla lelupakkaus joka vois olla 50-luvun loppupuoliskolta päätellen siihen maalatuista autoista ja rakennuksista. Länsi-Saksalainen tuote muuten, hauskaa on se että pakkauksessa olevat autot ovat saksalaisia, mutta muut tuotemerkit -Shell, Good-Year, Coca-Cola- ovat aivan kaikkea muuta kuin saksalaisia...  ;)

Sädepyssy-hommia! 50-luvun loppupuolella oltiin kovaa vauhtia matkalla kuuhun (kaikkihan muistaa Neukkujen Sputnikin vuonna 1957 ja jenkkien Explorer 1:n vuonna 1958) ja sehän heijastui muuallekin; helppo esimerkkki on automuotoilu. Sama homma lelujen kanssa, näköjään, avaruusalus ja mikälie-sädepyssy leluja tulee vastaan aika useinkin. (Toinen aika yleinen tuntuu olevan junat.)

Oikean puoleinen lelu toimii, joskaan sitä ei tiedetty ennenkuin se eräänä äänettömänä iltana alkoi itsekseen vilkkua, välkkyä ja räksyttää...

On aina erityistä löytyy jokin esine avaamattomassa pakkauksessa. Tämä pakkaus on unohtunut jo 50-60 vuotta sitten Turkulaisen lelukaupan kellariin, josta se tutun välikäden kautta eksyi meidän lelukokoelmaamme.

Siellä se Pinokkio muovin takana odottaa että leikittäjäänsä!
Sori vaan Pinokkio, sitä ei tuu.

Pyykkipäivä!

Pyykkipäivän väripläjäyksestä vastaa Sarviksen,  käsittääkseni jo 50-luvulla tuotannossa ollut klassikko. 

Ovat muuten ihan hirmuhyviä kaikenlaiseen tavaransäilytykseen ja menevät kasattuna pieneen tilaan.

Näitä on valmistettu pehmeästä, läpikuultavasta muovista, (turkoosi) sekä kovasta muovista. Monesti nuo kovat ovat harmittavaisesti pohjastaan halki. 

Vanha Sarviksen leima

Lapsena tälläisellä oli kiva leikkiä pyörittämällä marmorikuulaa reunan urassa.

Turkoosin läpikuultava pohja.

Myös karvaisten lastemme suosikki.

Hidas sunnuntai

Sunnuntai aamut on ihmisen parasta aikaa!
 Kiireetön aamiainen nautitaan emaliaarteista, kera sanomalehden ja Facebookin. Kissoilta on evätty pääsy talon parhaalle väijymispaikalle tämän kulinaristisen elämyksen ajaksi.

Oiva aatos!

Sarjassamme arkistojen aarteita...Tässä kuvassa Nooran pappa (toinen vasemmalta) bändinsä kanssa. Mummo tiesi kertoa, että yleensä auton katolla matkusti läskibasso. Mainio kuva ja hieno tunnelma!

Itseäni kiehtoo vanhoissa kuvissa se että koska kuva on otettu ja missä ollaan. Kukaan kuvassa olijoista ei ole enää kertomassa näitä detaljeja, mutta kuvassa on silti paljon sellaista millä kuvaa ajoittaa tiettyyn aikaan.
Myös muut kuvassa näkyvät asiat on mielenkiintoisia; esmes minkä ikäinen oli tuo auto tuolloin?


Auton koppa näyttäis '30-'31 Fordilta ovien perusteella, mutta loksut ja lippa viittais '28-'29 malliin. Tuo vaaleapaitainen herrasmies seisoo juuri tuon cowlin ja oven välisen sauman kohdalla, josta vuosimallin varmaksi tunnistaisi. Ainakin etupuskuri on vuosimallista 28-29, mutta sehän on voitu vaihtaa semmoiseksi pula-aikana. Kaikista mahdollisista Aakkosen korimalleista tuo voisi olla 1929-1931 valmistettu 2-window Fordor. Näin väittäisin kun asiaa tuolta tutkin.

Vaatteista voi päätellä että ei olla vielä päästy 60-luvun alkuun koska herroilla muusikoilla on noinkin löysät vaatteet, eikä olla enää 40-luvullakaan (se pula-aika taas) jolloin kangasta säästeltiin. Vanhalla autolla liikkuminen (kuvan Ford oli tuolloin ~30 vuotias) puhuisi myös 50-luvun lopun puolesta; autotuonnin vapautuminen säännöstelystä tapahtui vasta 1962.
 
Rekisterikilvestä pilkottaa kulma, sen avulla pystyy tarkentamaan paljonkin; Vuonna '50 alettiin muuttaa yksikirjaimisia kilpiä kaksi-kirjaimisiksi ja nuo nurkista viistoksi leikatut kilvet tulivat käyttöön vuonna '57. Valkoiseksi maalattu kehys numeroita reunustamaan tuli rekisterikilpiin vuonna '60. Tuossa sitä ei ole, joten näin ollen siis tuo auto on rekisteröity vuosien '57 ja '59 välillä, ja sille ajalle haluaisin tämän kuvankin sijoittaa. Neljästä työikäisestä kaverista kun ei kukaan ole vielä hankkinut kapeamman mallisia vaatteita tai kenkiä joita 60-luvun ensimmäisinä vuosina suosittiin.
Siihen maailman aikaan kun tämä kuva on otettu, oli tapana että kun auto myytiin läänistä toiseen, niin rekisterikilpikin vaihtui. Silloin siis kilven ensimmäisestä kirjaimestä pystyi päättelemään mihin lääniin auto on rekisteröity tuolloin. Tämä auto on siis kilpensä perusteella rekisteröity Vaasan- tai Viipurin lääniin. Mutta koska ollaan jo 50-luvulla, niin Viipurin lääniä ei Suomella enää ole... eli Vaasan läänissä ollaan.

Tämän salapoliisityön jälkeen voidaan päätellä että tässä kuvassa meillä on noin kolmekymppisiä herroja hieman alle 30-vuotiaalla Fordilla liikenteessä, jossa on noin 30 hevosvoimaa...

Tässä sama kaveri, Oiva Aatos nimeltään keinumassa. Saattaa olla että kuva on otettu joskus samoihin aikoihin kuin tuo toinenkin. Toisin kuin tuossa edellisessä, tässä ei ole mitään yhtä selkeää asiaa mistä voisi päätellä ajankohtaa. Nopeaan valotusaikaan on silloinen kamera kuitenkin kyennyt koska liikkuva kohde on tarkka.

Näihin CSI-tyyppisiin tunnelmiin jätämme teidät keinumaan, ja kiitämme kaikista jo aiemmin kirjoittamistanne kommenteista! Palaamme jälleen uusin kuvin, ehkä jo ensi viikolla!